Seinä puhuu, vaan ei vastaa

ProKareliaa lähelläoleva taho reagoi lopulta kommentteihini Uuden Suomen blogissa:

Karjala takaisin: #26. Teet hyvin laajoja kysymyksiä, joihin odotat vastausta omassa linkissäsi. Olisi parempi tehdä kysymys niin, että se näkyy.

Ja toinen mahdollisuus, voisit lähettää kysymyksen esim. Pro Karelialle ja vasta sen jälken todeta, että sinulle ei ole vastattu mitään. Kuka ehtii tai haluaa kaikilla saiteilla olla vastaamassa?

Porkkalan omistuskysymyksessä yksi erimielisyys oikeusoppineilla oli se, onko omistusoikeus lakannut, koska se on latentti vai jatkuuko se. Ei kai sinänsä kovin suurta erimielisyyttä ollut siitä, onko omistus voimassa vai ei.

Omistusoikeuteen liittyvä kokonaisuus löytyy täältä: http://kareliaklubi.com/Kareli…/index.php Lehti 18 eli Karelia Klubi -lehti no 18. Siinä on aika paljon käsitelty omistusta eri näkökulmista. Jos haluat lehden printtiversiona, laita siitä maili ja osoitteesi.

#28. Täsmennän vähän: Porkkalan osalta ei käsittääkseni ollut suurta erimielisyyttä siitä, jatkuiko omistusoikeus vai ei. Paremmin kyse oli siitä, onko latentti omistusoikeus aito omistusoikeus. Ja sitten tietysti kysymys siitä, palautuuko omistus. Lopputuloksen näemme jokainen. Omistus palautui.

Tätä omistuskysymystä koko Euroopan mittakaavassa käsittelee EUEEP eli The European Union of Exiled and Expelled People. Sen nettisivuilta http://www.uese.eu/eng/ ei tästä asiasta tietoa löydy, mutta organisaation sisällä asiaa on käsitelty enemmän. Aikanaan perustelut tulevat esille.

Ei myöskään kannata unohtaa YK:n Pinheiron periaatteita, jotka sanovat yksiselitteisesti, että jokaisella pakolaisella on oikeus palata kotiinsa ja saada omaisuutensa takaisin. Pro Karelian nettisivujen sisäisestä hausta löytyy Pinheiron periaatteilla kaksi artikkelia, joissa kohtuullisen laajasti selvitetään asiaa.

ja vastasin:

#28 ja #29 Tuon lehden olen toki lukenut, ja siinä ei todellakaan ole kelvollisia vastauksia kysymyksiin. Kun kysyin asiaa ProKarelialta, minua kehotettiin teettämään selvitys asianajotoimistolla.

Mitä Porkkalan palautukseen tulee, oli todellakin kysymys siitä, oliko omistusoikeus lakannut.

Veli Merikoski ja Tauno Suontausta olivat sitä mieltä, että omistusoikeus oli lakannut Porkkalassa. Erik Castrén ja Paavo Kastari katsoivat, että se oli säilynyt Porkkalassa, koska Porkkala oli ollut vain vuokralla ja koska se oli ollut vuokralla vain lyhyen aikaa. Porkkalan palautuslaki sääti, että mikään Porkkalan alueella olevaa omaisuutta koskeva oikeustoimi, joka on tehty ennen lain hyväksymistä, ei ole pätevä. Laissa siis katsottiin, että omistusoikeus oli lakannut, ja se palautettiin lailla. Tämän takia Sven Högström jätti eriävän mielipiteen.

Kaikki tämä on helposti tarkistettavissa, kun raahustaa Kansallisarkistoon, ja pyytää Porkkala-komitean paperit nähtäväkseen. Vielä pienemmällä vaivalla voi etsiä käsiinsä seuraavat julkaisut:

Tauno Suontausta: Porkkalan vuokra-alueen palautus ja yksityiset omistussuhteet. Lakimies 1955, 906-920.

Erik Castrén: Keskustelua oikeudesta Porkkalan maahan. Lakimies 1955, 921-926.

Erik Castrén: Kansainvälinen oikeusseuraanto. Vammala 1950.

Ei, en aio olla tyytyväinen, ennen kuin saan kysymyksiin vähintään yhtä yksityiskohtaiset vastaukset lähdeviitteiden kera.

Asia on muuten esitetty kohtuullisen totuudenmukaisesti siinä lisensiaattityössä, jonka olemassaolo jostain kumman syystä yritetään pimittää.

Kehotuksesta teettää selvitys asianajotoimistolla lisää täällä.

Tuosta mainitusta Karelia klubi -lehdestä lisää täällä.

Pimitetystä lisensiaattityöstä mm. täällä.

Porkkalan palautuksesta laajemmin tällä haulla.

Kuin seinille puhuisi

Uuden Suomen blogeihin on ilmestynyt uusi Karjalan palauttaja, peräti lukiolainen. Kokeilinpa kommentoida häntä:

”Alueen kiinteistöjen omistusoikeus, varsinaisessa merkityksessään, on edelleen suomalaisilla de jure. Tämän määrittelevät mm. YK:n asiakirjat.”

ProKareliaa lähellä oleva taho on toistuvasti kieltäytynyt perustelemasta tätä väitettä, siis ihan oikeasti juridiikan kannalta, joten kysytäänpäs nyt sinulta. Erityisesti haluaisin vastausta seuraaviin yksityiskohtiin:

1) Miksi kukaan ei keksinyt tätä Porkkalan palautuksen yhteydessä? Asiaa penkoneet oikeustieteilijät olivat erimielisiä siitä, oliko omistusoikeus säilynyt Porkkalassa, mutta säilymisen kannattajat perustelivat säilymistä sillä, että Suomen suvereenisuus ei kokonaan lakannut Porkkalassa ja että Porkkala oli vuokrattuna vain lyhyen aikaa, ei sukupolvien yli. Loppujen lopuksi Porkkalan palautuslaki sisälsi implisiittisesti sen, että omistusoikeus ei ollut säilynyt edes Porkkalassa (tästä tosin jätettiin eriävä mielipide).

2) Miksi se asianajaja, joka kotisivuillaan väittää osoittaneensa omistusoikeuden säilymiseen, ei osoittanut sitä lisensiaattityössään? Silloin ei olisi tarvinnut niin tarmokkaasti pimittää lisensiaattityön olemassaoloa Wikipediasta.

3) Miksi jokainen oikeusjuttu, jolla omaisuutta on yritetty eri oikeusasteista vaatia takaisin, on lentänyt suoraan Ö-mappiin?

Sitten pari kysymystä politiikasta, ei siis juridiikasta.

1) Kun suomalaisia yleisesti epäilyttää talouspuoli Karjalan palautuksessa, onko yhtään järkevää levitellä argumentteja, jotka saavat Karjalan palautuksen näytämään suppean ihmisjoukon taloudellisen edun tavoittelulta?

2) Edistääkö palautuspyrkimysten uskottavuutta, kun jatkuvasti toistellaan väitettä, jota ei osata tai haluta perustella kunnolla?

Vastauukseksi tuli syvä hiljaisuus. Ei sentään uhannut laskuttaa perusteluista. Syytä siis kysyä uudelleen ja kovempaa:

Edistääkö palautuspyrkimysten uskottavuutta, kun jatkuvasti toistellaan väitettä, jota ei osata tai haluta perustella kunnolla?

Vältä veroa - kirkosta eroa

Hiippakunnan kurinpitoasiamies on päättänyt olla antamatta monoa Suomen tyhmimmälle pastorille. Suomessa on toki mielipiteenvapaus, toisin kuin Venäjällä, jossa tämän blogin pitäjäkin ilmeisesti saisi kolmesta viiteen vuotta linnaa. Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko kuulua kirkkoon ja rahoittaa neuvostopropagandaa. Eroakirkosta.fi auttaa. Säästyneillä verorahoilla voi ostaa vaikkapa Karjala-olutta.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. Tarjoileeko arvoisa ev. luth. kansankirkkomme meille seuraavaksi peppupanoesitelmiä, Lenin sedän kuvia kirkkoihin, vai kenties Rytin hirttäjäiset.

Berija Karjalaa palauttamassa

Lavrenti Berija oli tunnetusti vähemmän mukava heppu, jonka ampumiseen löytyi varmasti yllin kyllin syitä. Siksi oli tuplastikin yllättävää löytää seuraava tieto syytteistä Beriaa vastaan:

Treason. It was alleged, without any proof, that "up to the moment of his arrest Beria maintained and developed his secret connections with foreign intelligence services". In particular, attempts to initiate peace talks with Hitler in 1941 through the ambassador of Bulgaria were classified as treason; it was not mentioned that Beria was acting on the orders of Stalin and Molotov. It was also alleged that Beria, who in 1942 helped organize the defense of the North Caucasus, tried to let the Germans occupy the Caucasus. There were also allegations that "planning to seize power, Beria tried to obtain the support of imperialist states at the price of violation of territorial integrity of the Soviet Union and transfer of parts of USSR's territory to capitalist states." These allegations were due to Beria's suggestion to his assistants that in order to improve foreign relations it was reasonable to transfer the Kaliningrad Oblast to Germany, part of Karelia to Finland, the Moldavian Soviet Socialist Republic to the Romanian Popular Republic and the Kuril Islands to Japan.

Vaikea tietää, mitä tästä oikeastaan pitäisi ajatella. Berija oli taatusti setä, jolta ei olisi kannattanut ottaa karkkia. Kuitenkin jälleen yksi osoitus, että Karjalan palautus on kummitellut ja kummittelee edelleenkin, myös Venäjällä.

Pikkusormesta koko käteen, eli kertausta ProKarelian tragediasta

Tulin taas Uuden Suomen blogeissa osallistuneeksi keskusteluun ProKareliasta, ja pieni selventävä kertaus ProKarelian harhautumisesta on paikallaan:

Alunperin ProKareliakin tajusi, että isovanhempien taloudelliset menetykset eivät suomalaisten enemmistöä kiinnosta, mutta sen sijaan se, kestäisikö julkinen talous Karjalan palautuksen, kiinnostaa hyvinkin kovasti. Lisäksi ainakin Yrjö Pessi oli perehtynyt Porkkalan palautukseen, joten asian juridinen puolikin oli tiedossa. Siksi ProKarelian alkuperäinen reformisuunnitelma sisälsi sen aika itsestäänselvän ajatuksen, että Karjalan maapohja siirtyisi palautuksessa valtion omaisuudeksi.

Kymmenisen vuotta sitten ainakin KareliaForumilla nousi muutaman nimeltä mainitsemattoman kiihkoilijan aloitteesta kapina tätä, kuten silloin kauniisti sanottiin, 'sosialismipykälää' vastaan. Kiihkoilijat kieltäytyivät johdonmukaisesti sen enempää kuuntelemasta kuin käyttämästäkään mitään rationaalisia argumentteja: ProKarelian puolustajien selitettiin kadehtivan karjalaisia (!) ja olevan neuvostobolshuja ja FSB:n agentteja. Täysin häikäilemättömästi väitettiin, että Karjalaan jäänyttä maaomaisuutta ei korvattu, vaikka asian voi tarkistaa mistä hyvänsä lähdeteoksesta. Ja kaikki argumentit siitä, että Karjalan palautuksen pitäisi tapahtua suomalaisten enemmistölle hyväksyttävillä ehdoilla, hukutettiin vuodatuksiin evakoiden kärsimyksistä.

Tiedossani ei ole, minkälaista painostusta netin ulkopuolella esiintyi, mutta lopulta ProKarelia käänsi selkänsä puolustajilleen, ja antoi pirulle sen proverbiaalisen pikkusormen: Reformisuunnitelmaa 'tarkistettiin' niin, että Eduskunta päättäisi aikanaan, mitä omaisuudelle tapahtuisi.

Koska lienee aika itsestäänselvää, minkä päätöksen Eduskunta aikanaan tekisi, oli tarpeen seuraavaksi suorittaa amputaatio ranteesta: Karjalan palautus -kirjassa omaisuus julistetaan palautettavaksi.

Sitten lähtikin jo käsi kyynärpäätä myöten: piti alkaa kuvitella, että omistusoikeus olisi nykyisinkin voimassa ja sitä voisi penätä takaisin oikeusteitse. Idean tuotteisti eräs aasinajaja, jonka piti tehdä asiasta lisurikin. Lisuri vain joutui ristiriitaan bisneksien kanssa, ja siksi ProKarelia on siitä hiljaa (tämä blogi ei). ProKarelia joutui myös kirjoittamaan aivan selvää valhetta Porkkalan palautuksesta perustellakseen kantaansa, mutta sitäkään ei valitettavasti huomionut kuin tämä blogi. Perusteluja kannalleen ProKarelia tarjoutui antamaan vain laskua vastaan.

Kun sitä kättä vielä oli olkavarren verran jäljellä, loppu piti antaa jo todella mielikuvituksekkaalla tavalla: Kuvittelemalla, että kiltti Neuvostoliitto oikeasti halusikin karjalaisten pitävän omaisuutensa, ja 27 artikla sodan takia takavarikoidun omaisuuden palauttamisesta oikeasti tarkoittaakin tätä.

Lopputulos: Ei mitään uskottavuutta sen enempää Suomessa kuin Venäjälläkään, ja ylpeys estää tilanteen pelastamisen.

Mitä Sortavala edellä, sitä Ivangorod perässä

Kuten muistamme, helmikuussa Sortavalassa kerättiin nimiä sen puolesta, että järjestettäisiin kansanäänestys Suomeen liittymisestä. Ivangorodissa eräs kaupunginvaltuutettu on kerännyt nimiä, jotta järjestettäisiin kansanäänestys Viroon liittymisestä. Nimienkeruu ei ole edes ensimmäinen, edellinen oli jo kymmenen vuotta sitten. Kerääjä itsekään ei oikeasti usko mahdollisuuksiinsa, eikä Ivangorod kiinnosta suuresti virolaisiakaan. Menetetyistä alueista Petserinmaata pidetään tärkeämpänä. Edellisellä nimienkeruulla oli kuitenkin sen verran vaikutusta, että liittovaltio antoi Ivangorodille lisärahoitusta, joka kuitenkin katosi paikallishallinnon taskuihin. Odotamme mielenkiinnolla hörönaurettavan antifasistisen komitean kommentteja.