Joulua

Tänä jouluna ei enää ehdi, mutta ensi vuonna Venäjä voisi antaa Suomelle joululahjaksi Karjalan takaisin. Petsamon ja Sallan myös, niin saataisiin Korvatunturikin kunnolla Suomen puolelle.

Jankutetaan nyt sitten vielä

Sattui pikästä aikaa käsiin Karjala-lehti (15.12.2011). Kukas siinä kirjoittaakaan taas, kuin ProKareliaa lähellä oleva taho vakioaiheestaan omistusoikeudesta. Keskustelu ko tyypin kanssa on toki turhaa, mutta teksti on omaperäisyyden puutteestaan huolimatta niin epärehellinen, että se vaatii jonkinlaista kommenttia.

Kirjoittaja käsittelee korvauslakien vaikutusta, mutta onnistuu olemaan mainitsematta yhtään kolmesta korvauslaista. Sen sijaan kirjoittaja kyllä mainitsee Pika-asutuslain ja Maanhankintalain. Sinänsä perusteltua, koska vuoden 1940 korvauslakia ei juurikaan ehditty toimeenpanna, mutta sen sijaan pika-asutustiloja ehdittiin jakaa jonkin verran. Pika-asutuslailla on asian kannalta todellakin tietty merkitys: Kun Karjalan takaisinvaltauksen jälkeen säädettiin laki omistusoikeuden palauttamisesta, siinä määrättiin, että omaisuuden takaisinsaamisen ehto, oli mahdollisesta pika-asustustilasta luopuminen.

Kirjoittaja jatkaa: "Korvaukset olivat luonteeltaan toimeentuloturvaa ja avustusta elinkeinon uudelleen aloittamiseksi. Korvaus ei ollut vastikkeellista eikä siihen liittynyt takaisinmaksuvelvollisuutta tai omistusoikeuden siirtoa."

Korvauksen olivat, kuten laissa sanottiin, korvausta menetetystä omaisuudesta, joko luovutetulle alueelle jääneestä tai muuten tuhoutuneesta.

Ja: "Kiinteän omaisuuden omistus siirtyy Suomen lain mukaan luovutuksella, joka rekisteröidään. Kiinteän tai irtaimen omaisuuden omistus ei siirry implisiittisesti. Suomen valtio ei voinut luovuttaa mitään, mitä se ei itse omistanut."

Suomen lait eivät ole tippuneet taivaasta, ne ovat Eduskunnan säätämiä. Eduskunta myös hyväksyi rauhansopimukset ja niiden täytäntöönpanoa koskevat lait. Suomi todellakin luovutti Karjalan ehdoitta ja luopui myös kaikista yksityisistä vaatimuksista. Jos siinä on jotain valittamista, oikea kohde vaatimuksille on Suomi, ei Venäjä.

Tällä kertaa perättömiä väitteitä Porkkalan palautuksesta ja suorastaan naurettavia väitteitä korvausobligaatioista ei ollut, ilmeisesti kirjoittaja ymmärsi, ettei niitä kannata levittää uskovien piirin ulkopuolelle.

Kerran vielä, tällainen hölympöly on yksinomaan tuhoisaa Karjalan palautuspyrkimysten uskottavuudelle.

Presidenttitentti

Presidenttiehdokkailta kysyttiin klassikkokysymys MTV3:n presidenttitentissä: vauhdittaisivatko he presidenttinä ollessaan neuvotteluja Karjalan palauttamisesta.

Vain yksi vastasi myöntävästi: perussuomalaisten Timo Soini.

Miten te, Soini, hoitaisitte tämän Karjalan meille takaisin, juontaja kysyi häneltä.

- Ei se ole yksin hoidettavissa. Kyllä minä varmistaisin, onko heillä edelleen se kanta sama, että se ei ole mahdollista. Kysymys on kuitenkin siitä, että me menetettiin...ja se on kipeä asia monelle. Ei kysyvä tieltä eksy. Jos vastaus on ei, se on sitten ei, Soini perusteli.

Karjalasta puhuminen on toki hyvä asia, mutta tämän vastauksen perusteella ei vielä kannata tehdä äänestyspäätöstä. Toivottavasti ProKarelia ei ainakaan yritä "auttaa" Soinia samalla tavalla kuin aikanaan Niinistöä.

Karjalan takaisin saamiseen tarvitaan sekä otollinen tilaisuus että vatsaa ja sukuelimiä. Kekkosella oli viimeksi mainittuja, mutta kunnon tilaisuutta ei koskaan tullut. Ehkä hyvä niin, koska palautuksen poliittinen hinta olisi saattanut olla liian korkea. Kekkonen toimi visusti kulissien takana, ja varmasti teki siinä oikein. (Jotkut ovat kyllä väittäneet, että Kekkonen olisi vihjaillut ennen vuoden 56 vaaleja jotain, mutta sittemmin Kekkonen oli julkisuudessa hiljaa ja hiljensi muutkin.) Koivistolla oli ehkä hetken aikaa se tilaisuus, mutta rohkeus ja luovuus puuttuivat. Jos tilaisuus tulisi seuraavan kuuden vuoden kuluessa, kuka ehdokkaista olisi oikea henkilö tarttumaan siihen? Tietäisinpä.

Tilaisuuden tuleminen ei välttämättä tunnu mahdottomalta, koska Venäjän stabiilisuus ei enää näytä kirkossa kuulutetulta. Toisaalta tilaisuus ei ehkä sittenkään olisi tilaisuus Karjalan palautukseen, vaan pikemminkin pariin otteeseen blogissa käsitelty Venäjän hajoaminen ja Karjalan tasavallan itsenäistyminen. Silloin suurimman työn tekisi Karjalan tasavallan johto, ja siihen toivon mukaan kuuluisi Vienanmeren rannikon ja Äänisen itäpuolen vaihtaminen Viipuriin ja Käkisalmeen. Suomen johdolle jäisi vain unionin muodostaminen itsenäisen Karjalan kanssa,.

6.12.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Näin Moskovassa

Eesti päevaleht kertoi, että Moskovassa on havaittu useita sotilasostoja ja nasi-nuorten ryhmiä liikkeellä kohti kaupungin keskustaa. Vaalien jälkiselvittelyjäkö siellä on tekeillä? Ilmeisesti keskusvalta tuntee olonsa honteloksi kehnon vaalituloksen jälkeen ja varautuu mielenosoituksia vastaan.

Näin naapurissa

Vaalit, siis. Tulos oli oikeasti mielenkiintoinen. Yhtenäinen Venäjä sai historiallisen huonon tuloksen. Eiväthän kommunistit, liberaalidemokraatit ja Oikeudenmukainen Venäjä siitä juuri linjauksiltaan eroa, mutta kyllä tuosta luulisi tiettyjä eturistiriitoja seuraavan. Pitkällä tähtäimellä Venäjän vakauden varaan ei voi paljoa laskea. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

PS Tshetshenian vaalitulos oli varsinaisen kuvaava: Äänestysprosentti 99,5%, Yhtenäisen Venäjän kannatus 99,48%. Oikein hyvää neuvostotasoa. Täytyy olla tosi tyhmä, että pitää näitä vaaleja rehellisinä.