Friday, January 09, 2015

En, tiedä, onko Charlie Hebdo hauska, mutta Venäjä ei enää naurata

Tämä oli tietenkin aikaisemman kokemuksen perusteella odotettavissa. Ensin sekä  Global Research että Verkkomedia vihjailivat, ja sitten desantti Bätmän sanoi asian suoraan:

Pariisin terrori-iskun takana on CIA

Hyvä ystäväni, arvostettu venäläinen politologi Aleksei Martynov sanoo Lifenewsin haastattelussa, että Pariisin terrori-iskun takana on CIA. Seuraavassa tiivistelmä Martynovin haastattelusta:Viime vuosi alkoi verisillä tapahtumilla Ukrainassa, mistä tuli koko vuoden teema. Tämä vuosi alkoi verisillä tapahtumilla Ranskassa, mistä tulee tämän vuoden teema. Molempien takana on USA, joka haluaa nyt siirtää huomion Ukrainasta Ranskaan. Pariisin terrori-isku oli teknisesti taitava ja täysin Yhdysvaltain erikoisapalveluiden käsissä. Martynov sanoo: "Olen varma siitä, että Pariisin tapahtumien takana, tavalla tai toisella, ovat myös amerikkalaiset kuraattorit." Suorittajat eivät ole suunnitelleet tekoa. Ranska ei ollut valmis tällaiseen terrorismiin, koska eurooppalaiset valtiot ovat luovuttaneet suvereniteettinsa turvallisuuden alalla amerikkalaisille. "Jos luovutatte valtionne suvereniteetin turvallisuuden alueella Yhdysvalloille, valmistautukaa siihen, että ennemmin tai myöhemmin teille käy kuten Ranskalle", Martynov sanoo. Hän muistuttaa, että vain kaksi päivää ennen terrori-iskua presidentti Hollande kritisoi Venäjä-vastaisia sanktioita. Heti perään tuli terrori-isku, mitä Martynov pitää myös "vastauksena" Hollanden ehdotukseen luopua Venäjä-vastaisesta rintamasta. Pariisin terrori-iskulla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, Martynov sanoo, iskun ainoa tavoite on lietsoa kauhua ja uskonnollista sekasortoa. USA lietsoo kaaosta Euroopassa, koska Euroopassa on ymmärretty Venäjä-vastaisten sanktioiden päämärättömyys ja vahingollisuus Euroopan taloudelle. Venäjä-vastaiset sanktiot vievät Euroopan talouskriisiin ja jopa sivilisaation kriisiin, Martynov sanoo. Euroopassa on nyt paljon järjen ääntä, kuten Marine Le Pen. "USA luulee voivansa tehdä jokaisen maan kanssa mitä se haluaa. Eilen he tekivät sen Ukrainassa, tänään Ranskassa, huomenna Saksassa, ylihuomenna Venäjällä", Martynov sanoo. Lähde:
http://lifenews.ru/news/148122

Saturday, January 03, 2015

Aika velikultia nuo antifasistit V, eli kuinka kauan SDP meinaa katsella tätä?

Vanha stallari, jota jostain käsittämättömästä syystä nykyään siedetään SDP:ssä, on kommentoinut Ukrainan tilannetta:

Yhdysvaltojen johtama prosessi on ajautunut siihen, että demokratialla ei ole mitään sijaa Ukrainassa. Valtiovarainministeriksi on perustuslain vastaisesti valittu Yhdysvaltojen ulkoministeriössä palvellut investoija, talousministeriksi liettualainen sijoittaja ja terveysministeriksi georgialainen, sanaakaan ukrainaa taitamaton, entinen georgian hallituksen jäsen. Presidentti Poroshenkokaan ei useiden kansallisuuksiensa vuoksi olisi ollut laillinen ehdokkaaksi. Kun maassa vallitsee täydellinen EU:n tukema anarkia, mitä muuta voi odottaa. Sodan aloittaminen jo oli sotarikos, sen aloitti laiton vallankaappauksella pystytetty hallitus. Näitä laittomuuksia tuomitsemaan tuskin pystytetään sotatribunaalia, koska USA on lakien yläpuolella ja on Ukrainan näihin laittomuuksiin johdatellut.

Hieman vaikeaa vääntää aivojaan niin pahasti nurin, että näkisi Ukrainan sodan aloittajana. Vaikea myöskään ihmetellä sitä, että ministereinä on entisiä emigrantteja tai ihmisiä, jotka ilman muuta kuuluivat samaan valtioon vielä 25 vuotta sitten. Ihan erityisen vaikea on nähdä jotain hirveää siinä, että jonkin ministerin työkielenä on venäjä. Mutta mitä on tuo puhe Poroshenkon useista kansallisuuksista? Vilkaisu Verkkomediassa julkaistuun versioon selittää asian:

Presidentti Poroshenkokaan ei useiden kansallisuuksiensa (Israel, Kypros, Ukraina) vuoksi olisi ollut laillinen ehdokkaaksi.

Kysymys on jälleen Poroshenkon mustamaalaamisesta väitetyllä juutalaisella syntyperällä. Joku on ilmeisesti vihjaissut stallarille, että se ei ole välttämättä hyvä idea (olisi voinut yrittää selittää kansallisuuden ja kansalaisuuden eroa myös), mutta alkuperäinen asu on jäänyt Verkkomedian versioon.  Jos joku muu kuin stallari ja Venäjän propagandisti, olisi syyllistynyt tällaiseen antisemitismiin, hän olisi taatusti jo lentänyt SDP:stä. Aikooko SDP kenties tehdä jotain? Syytä olisi!

Friday, January 02, 2015

Meneekö Venäjällä ihan oikeasti näin huonosti?

Maailmassa on niin rauhatonta, että tulevaisuutta on turha yrittää ennustaa. Mutta houkutusta on vaikea vastustaa. Eri ennustajat ovat samaa mieltä siitä, että vuosi 2015 on Venäjälle erikoinen. Vaikeuksista huolimatta Venäjän asema vahvistuu. Bulgarialaisen selvänäkijä Vangan mukaan kukaan ei voi pysäyttää Venäjän kehitystä. Myös yhdysvaltalaiset ennustajat uskovat, että Venäjä tekee vuonna 2015 läpimurron. Edgar Cayce, joka tunnetaan nukkuvana profeettana, teki yli 26 000 ennustetta. Caycella oli kyky vaivuttaa itsensä eräänlaiseen transsitilaan, jossa hän vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin. Suurin osa hänen tekemistään ennustuksista on toteutunut. Cayce ennusti, että Venäjästä tulee vuonna 2015 Nooan arkki kaikille köyhille ja syrjäytetyille. Vapaa Venäjä tuo toivoa koko maailmalle. Samaa ennusti myös Jeane Dixon. Diksonin ennustukset olivat niin täsmällisiä, että presidentti Ronald Reagan nimitti hänet neuvonantajakseen. Venäjä saa uuden kehitysmahdollisuuden, uskoi Dixon. Monet ennustajat ovat yhtä mieltä siitä, että Venäjällä on suuri tulevaisuus. Venäjä kehittyy ennennäkemättömälle tasolle, ennusti italialainen Mavis. Venäjä tulee määrittelemään koko maailman kehitystä, hän uskoi. Aika näyttää, toteutuvatko nämä ennustukset.


Ilmestyskirjan 20:9 jakeen lupaus ”pyhien leiristä jarakastetusta kaupungista” liitetään profetian venäläisissä tulkinnoissaPyhän Rus (Pyhän Venäjän) ylösnousemukseen (Воскрешение Святой Руси), jokasytyttää Kristuksen valon koko maailmaan. Tästä ennusti myös venäläinen suuriajattelija Fjodor Dostojevski, mutta ei yksistään hän, vaan Venäjää kutsuivatparannukseen ja osalliseksi Pyhästä Venäjästä myös Alex Stepanovitš Homyakov (Алексей Степанович Хомяков ), Nikolai Gogol, Vyacheslav Ivanov, Maximilian Voloshin, Nikolai Klyuev (НиколайАлексеевич Клюев) ja Fjodor Tjuttšev (Федор Иванович Тютчев), jolle PyhäVenäjä on uskon kohde ja maa joka tuntee Jumalan. Häneltä periytyy myös tämätunnettu lause, että ”mieli ei voi ymmärtää Venäjää, vaan Venäjä on hyvinerityinen: Venäjän voi vain uskoa”. Tjuttšev kirjoitti Pyhän Venäjän kylienköyhyydestä, kansan kärsivällisyydestä ja nöyryydestä, muta kuitenkin Kristustulee ”orjuuden muodossa” tämän kansan luo ja siunaa heitä. Köyhyys,kärsivällisyys ja nöyryys ovat Pyhän Venäjän ontologisia merkkejä, tärkeitäkristillisiä hyveitä. Näissä sanoissaan Tjuttšev liittyi itse asiassa PyhänMatteuksen evankeliumissa kerrottuun Jeesuksen vertaukseen Viimeisestätuomiosta (Matt. 25:31–46). Dostojevski teki Pyhän Venäjän perustavanlaatuiseneron Länsi-Euroopan suhteen.  Pyhä Venäjä ei ole vain ne ihmiset, jotka ”pyrkivätetsimään Jumalaa”, vaan jotka myös nousevat tunnustamaan Jumalan elämällään.Pyhä Venäjä on hengellisen vapautuksen valtakunta.



 Eipä ole kaksiset eväät uudelle vuodelle.

Thursday, January 01, 2015

Déjà vu

Venäjän viime vuosien "kehitystä" katsoessa mieleen hiipii tuttuuden tunne: tämähän on jo nähty. Sieltä alkaa häämöttää vanha tuttu Neuvostoliitto, jonka suuntaan Putin on valtaannousustaan lähtien hivuttanut Venäjää, ensin pikkuhiljaa, mutta asemansa voimistumisen myötä yhä suorasukaisemmin. 
Heti ensi töikseen Putin vaihtoi kansallislaulun sävelen takaisin Neuvostoliiton hymniksi ja sanoi, että Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan pahin geopoliittinen onnettomuus.  Tuosta voi jo arvata mistä suunnasta tuuli kohta puhaltaa. Pian alkoikin keskusvallan lujittaminen ja vähemmistökansallisuuksien kuriinpano. Alueellista itsehallintoa kavennettiin, vähemmistökielten opetusta ja käyttöä rajoitettiin, aktivisteja vainottiin. Putinin puolueen nimihän on Yhtenäinen Venäjä - voisiko sen päämääriä enää tuon selvemmin ilmaista? Kansallisten vähemmistöjen lisäksi putinilaisen yhtenäisyyden uhriksi on joutunut koko demokraattinen järjestelmä. Tiedotusvälineet on otettu haltuun, kansalaisjärjestöjen toimintaa on vaikeutettu, poliittiset vastustajat on nujerrettu kepulikonsteilla, vaalit ovat vilpillisiä. On käytetty mielivaltaisia hallinnollisia ja juridisia temppuja ja silkkaa alkeellista väkivaltaa. Sisäisen asemansa vahvistuttua Putin aloitti myös ulos päin uhittelun. Entisten alusmaiden liittyminen läntisiin yhteisöihin ja katkeruus globaalin suurvalta-statuksen menettämisestä muodostaa pohjan etupiiriajattelulle "lähiulkomaat"-käsitteineen ja "maamiesten" puolustamisineen ja luo polttoainetta suuruudenhulluuden ja vainoharhaisuuden sekaiselle uholle, jonka läpi ympäröivää maailmaa katsellaan. Transnistrian ja Tadzikistanin tilanteisiin puuttuminen meni vielä jonkinlaisena jälkineuvostoliittolaisena kriisinhallintatoimintana, mutta Georgian sota ja Tallinnan pronssisoturijupakka olivat jo selviä merkkejä aggressiivisesta ulkopolitiikasta. Sittemmin ovat panokset vain koventuneet, viimeistään Ukrainan tapahtumien olisi pitänyt herättää hyväuskoisimmatkin  huomaamaan mitä Venäjällä on meneillään. Armeijaa organisoidaan ja varustetaan kiivaasti ja järjestetään voimannäyttöjä loukkaamalla naapureiden ilmatilaa. Kaikesta tietysti syytetään Natoa ja länttä - ja sisäistä oppositiota. Venäjästä on tullut militaristinen diktatuurivaltio, jossa demokratia ja kansalaisvapaudet eivät toimi, lait eivät päde, tiedonvälitys on epäuskottavaa propagandaa, valehtelua ja huhuja. Maa jonka talous on menossa perseelleen sotilasmenojen vain kasvaessa. Maa jonka oma teknologia on jälkijättöistä, vienti koostuu lähinnä raaka-aineista ja johon ulkomaiset investoijat eivät saa, halua tai uskalla sijoittaa. Maa johon ei luoteta, maa jota naapurit pelkäävät ja johon muu maailma suhtautuu epäluuloisesti, maa jonka ainoat kaverit ovat reuna-alueiden väkisin alistettuja pikkukansoja tai joitakin kolmannen maailman diktaattoreita. Maa joka jatkuvasti uhkaa ja alistaa muita, mutta kokee itsensä suorastaan liikuttavan viattomaksi uhriksi - ja samalla tietysti myös ihmiskunnan messiaaksi, jonka kutsumus on pelastaa muu maailma vaikka väkisin. Tuttua, niin kovin tuttua tyyliä jostain vuosikymmenten takaa, nahistuneen Neuvostoliiton tympeästä todellisuudesta.
Neuvostoliitolle sitten kävi niin kuin kävi, ja näin jälkikäteen ajateltuna oli suoranainen ihme, että tuollainen älytön kolossi hoiperteli joten kuten pystyssä niinkin kauan. Aika oli silloin kuitenkin eri ja maailma erilainen. Putinin systeemille en ennustaisi pitkää ikää, saattaa jopa olla että Ukrainan kriisin myötä Putinin projekti on saavuttamassa kulminaatiopisteensä. Talouden ja tekniikan tehottomuus yhdistettynä suuriin sotilasmenoihin ja kansainväliseen eristäytymiseen ei ole kovin hyvin toimiva yhdistelmä - eikä varsinkaan entistä avoimemmassa nykymaailmassa. Jokin Pohjois-Korea on onnistunut säilyttämään idioottimaisen järjestelmänsä tähän päivään asti pitämällä kansan vuosikymmeniä täydellissä uutispimennossa, jatkuvassa propagandapommituksessa ja raakalaismaisessa kurissa, mutta tuollainen tehokkuus ei taida enää Venäjällä toimia. Kansa on kuitenkin jo sen verran ehtinyt saada tuntumaa normaalielämään, ettei mikään täys-stalinismiin paluu noin vain onnistu - tuskin lienee Putininkaan tavoitteena. Kaupunkilainen, koulutettu ja matkustellut keskiluokka vieroksuu Putininin itsevaltaisuutta ja epädemokraattisuutta, mutta talouden romahtaminen on se tekijä, joka ajaa väestön syvät rivitkin barrikadeille. Toinen vaihtoehto on palatsikaappaus, jossa Putin syrjäytetään. Kävi miten kävi, täytyy toivoa, että valta vaihtuu mahdollisimman verettömästi ja että uusi valta suhtautuu sopuisammin kansalaisyhteiskuntaan, kansallisiin vähemmistöihin, naapurimaihin ja muuhun maailmaan ja pyrkii palauttamaan luottamuksen. Hyvänä käytännön demonstraationa olisi vaikkapa Karjalan palauttaminen Suomelle.