Friday, February 19, 2016

Aasinajajan uusin

Aasinajaja aloitti yrittämällä haastaa Venäjän EIT:hen. Tulos oli, että juttua ei edes otettu käsittelyyn. Onneksi aasinajaja sentään sai pitää asiakkaansa rahat.

Seuraava älynväläys oli Itämeren kaasuputken sabotoiminen 'kaivosvaltauksella'. Niin räikeä shikaani, että hallinto-oikeus heitti sen heti roskiin. Onneksi aasinajaja sai pitää 'liikekumppaniensa' rahat.

Tämän jälkeen tuli jo kenkää Asianajajaliitosta, ja seuraavasta hyvästä ideasta, valtion maan valtaamisesta Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolelta, ei ole vuosiin kuulunut mitään.

Nyt tuli sitten uusi idea, Suomenlahden valtaus:

Tutkimushanke

Suomenlahden Suomen puoleinen osa kuuluu meille suomalaisille. Virolaiset ovat huolehtineet omasta puolestaan mallikelpoisesti. He eivät ole antaneet Euroopan unionin ulkopuolisten tahojen ottaa valtaansa omaa aluettaan. Tarkoituksemme on selvittää Suomenlahden yksityisoikeudellinen asema ja omistussuhteet.
Kun omistussuhteet on selvitetty oikeudellisesti kestävällä tavalla, avaa tämä omistajille monia mahdollisuuksia. Ja mikäli omistajat niin haluavat, estää omaisuuden käyttäminen kaasuputki- tms. vahingollisiin tarkoituksiin.
Tutkimuksemme päämääränä on palauttaa suomalaisille toimivalta omilla vesillään.

Omistavatko suomalaiset Suomenlahden?

Kari Silvennoinen Ky – Licensed Lawyers at Law aikoo laatia selvityksen Suomenlahden omistuksesta. Valtiojohtomme ei ole tehnyt mitään puolustaakseen suomalaista Itämerta Euroopan Unionin ulkopuolisten tahojen haltuunottopyrkimyksiä vastaan. Me puolustamme Suomenlahtea sinun tuellasi.

Auta meitä tutkimuksessamme

- kun kartoitamme Suomenlahden yksityisen valtauksen mahdollisuudet
- kun laadimme oikeudellisen arvioin niistä oikeustoimista, joihin suomalaisten on mahdollisuus ryhtyä
- ja kun tutkimme suomalaisten mahdollisuudet toimia omassa oikeusjärjestelmässään, koska valtiojohtomme katsoo saamattomana Suomenlahden liukumista vieraaseen määräysvaltaan.

Laadulla on tekijänsä

Käytämme saatavissa olevaa korkeinta asiantuntemusta tehdessämme tätä tutkimusta noudattaen oikeustieteen tieteenteorian viimeisintä ja ajankohtaisinta asiantuntemusta.
Saat raportin tuoreeltaan sähköpostiisi
Kun rahoitat tutkimustamme, saat raportin sähköpostiisi heti, kun se ilmestyy.
Mahdollista tutkimus, sillä valtiojohtomme on saamaton


Tämä tutkimushanke ja asian eteneminen riippuu sinusta ja sinunlaisistasi rahoittajista. Valtiojohtomme ei pysty puolustamaan mertamme, kaikki on kiinni yksityisistä, pelottomista kansalaisista.

Kerro ostoksesta myös ystävillesi

Levitä sanaa tästä joukkorahoituskampanjasta kaikille työstämme kiinnostuneille sähköpostitse, Facebookin kautta ja henkilökohtaisesti. Yhdessä muodostamme voiman, joka auttaa meitä hallitsemaan omia meriämme.
Olemme ylpeitä meristämme, Suomenlahti on saatava takaisin suomalaisille!

Tutkimushanke toteutuu, kun keräämme vähintään 15 000 euron rahoituksen.

Onkohan ProKarelia kyllin hölmö tuhotakseen Karjalan palautuksen uskottavutta tätäkin humpuukia tukemalla? Homma kyllä hoipertelee laillisuuden rajoilla, eikä ole ihan selvää, kummalla puolella. Kovin tuottavaltakaan tuo ei näyttäisi, eli lakiasiaintoimisto taitaa olla vähän epätoivoisessa tilanteessa. Ei ilmeisesti kuitenkaan niin epätoivoisessa, että yrittäisi tehdä jotain asiallista ja kunnolla.

Monday, February 15, 2016

USA:n presidentinvaalit ja Venäjän kahdet kortit

Yhdestä asiasta Venäjän propaganda tuntuu olevan kohtuullisem samaa mieltä riippumatta siitä, onko vetoamassa vasemmistoon vai äärioikeistoon, nimittäin Obamasta. Vasemmistolaista näkemystä löytyy roppakaupalla vaikka täältä, äärioikeistolaisesta näkemyksestä käy näytteeksi tämä:

And this is why the resentful, brown-skinned, half- jewish faggot on the left hates the confidently smiling Putin, who, btw, goes to confession every week. At least he does not have to confess to liking men, having a weird wife with no chest and huge muscles, or like Western "leaders," letting Muslims rape their girls - and boys

Huh huh, jollei tietäisi, että Venäjä taistelee fasismia vastaan, voisi luulla vaikka mitä.

 Tulevien vaalien ehdokkaista on taas tarjolla kaksi täysin vastakkaista narratiivia, vasemmistolaisille:

US Senator Sanders is a straight­-talking politician of immense experience and integrity, unmatched by his competitors on both sides of congress. Furthermore, and most importantly, he is NOT FOR SALE to any lobby, never mind a lobby acting for a foreign government.

  ja äärioikeistolaisille:

But Trump… He is a sensation. In fact, it is a real change from the usual display. The Republicans, as well as the Democrats, are the representatives of the US ruling elites. It is a special part of society, being quite far from the ordinary Americans. This elite considers not America, but the world, not society, but unbelievable sums of money serves not people, an abstract utopia of the world government and global financial oligarchy. The American elite is not even American. Thus, there is Donald Trump, who is tough, rough, says what he thinks, rude, emotional and, apparently, candid. The fact that he is a billionaire doesn’t matter. He is different. He is an extremely successful ordinary American. He is crude America, without gloss and the globalist elite. He is sometimes disgusting and violent, but he is what he is. It is true America.


Strategia vaikuttaa pelottavan toimivalta. Jos USA:n vaaleissa ovat vastakkain Sanders ja Trump, vaalit todellisuudessa ratkaisevat liikkuvat äänestäjät ovat täysin hukassa, ja lopputulos täysin ennakoimaton. Ainoa varma asia on USA:n heikkeneminen ja Venäjän vahvistuminen. Ei voi kuin toivoa, että äänestäjät eivät mene halpaan.

Monday, February 08, 2016

Petsamosta ja naiivista poliittisesta jälkiviisaudesta

Helsingin Sanomissa spekuloitiin tänään siitä kuinka Petsamon säilyminen Suomella olisi antanut meille Jäämerelle pääsyn lisäksi myös kelpo siivun Fedinskin matalikolla sijaitsevasta öljykentästä. Artikkelin lopussa toimittaja kuitenkin otti pakkia - ikään kuin haluten sanoutua irti moisista visioista - kauhistellen kuinka hirveä rasite Murmanskin liepeille ulottuva Petsamon kaistale olisi ollut kylmän sodan aikana ja kuinka paljon se olisi lisännyt presidentti Kekkosen muutenkin suuria vaikeuksia - eikä se öljykään sitä paitsi tekisi onnelliseksi. Tietysti on täysin mahdollista, että Neuvostoliitto olisi voinut kehittää joitain ongelmia tuollakin suunnalla, mutta sanottakoon vielä kerran sama asia, joka tässä blogissa on aiemminkin mainittu: Jos Neuvostoliitto/Venäjä päättää heittäytyä hankalaksi, se tekee sen riippumatta siitä, missä raja sillä hetkellä sattuu kulkemaan. Aina voidaan esittää vaatimuksia ja keksiä niille perusteluja, ja aina voidaan väittää, että rajan läheisyys on uhka mille tahansa sen takana olevalle kohteelle.
Tuo Hesarin artikkelin loppulatistus tuo mieleeni monia vastaavia kommentteja ja kirjoituksia, joihin olen vuosien varrella eri yhteyksissä törmännyt. Niille on yhteisenä nimittäjänä pyrkimys esittää nykyinen tilanne ainoana mahdollisena, luonnollisena ja suorastaan itsestään selvänä, ja vaikka myönnettäisiinkin, että se on saatu aikaan väkivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti, on se sittenkin pitemmän päälle parempi kuin mikään muu vaihtoehto. Tietoisen poliittisen manipuloinnin lisäksi tuollaiselle asenteelle tuntuu olevan syynä ihmisten yleinen psykologinen taipumus tehdä välttämättömyydestä hyve sekä yleissivistyksen ja historiantajun puutteesta johtuva sortuminen anakronismeihin.
Tyylipuhtaana esimerkkinä anakronistisesta harhasta voisi pitää vaikka sitä, kun olen kuullut joidenkin luovutetulla alueella käyneiden ihmisten selittäneen kuinka nykyinen raja on osunut ihan oikealle paikalleen, koska sen takana vallitsee niin kovasti erilainen tunnelma. Tuosta erilaisesta tunnelmasta on minullakin kokemusta, mutta ei varmasti ollut vielä syksyllä 1939 tohmajärveläisellä talonpojalla, jonka pihamaan läpi raja muutaman kuukauden kuluttua kiskaistiin. Suomen nykyinen kaakkoisraja ei todellakaan ole asettunut luonnostaan kahden erillisen maailman välille, vaan vihamielinen valloittaja veti sen väkisin läpi umpisuomalaisen maaseudun, halki pitäjien ja kylien, pihojen ja peltojen, katkaisten tiet, radat ja Saimaan kanavan.
Tarkoituksellisen poliittisen manipuloinnin ja naiivin jälkiviisauden - vai pitäisikö sanoa jälkityhmyyden -  erottaminen ei aina ole helppoa, ja monesti ne kietoutuvatkin toisiinsa monimutkaisena vyyhtenä. Poliittisten suhdanteiden aiheuttama ylivarovaisuus, mielikuva nykyisen tilanteen iänkaikkisesta itsestäänselvyydestä ja aikakauden yleinen asenneilmasto voivat saada suunnilleen järkevätkin ihmiset esittämään kummallisesti painottuneita käsityksiä ja luoda tabu-aiheita, suuria sokeita pisteitä. Vieläkin enemmän kuin Petsamo tai Karjala, olivat Viro ja muut Baltian maat Suomessa koko neuvostovallan ajan tuollainen sokea piste, josta ei juuri mitään tiedetty eikä ainakaan julkisuudessa kuullut puhuttavan kovinkaan monta tolkullista sanaa. Kommunistipropaganda oli tietysti ihan oma tragikoominen lukunsa, mutta muistan kuinka asiallisissakin kirjoissa Baltian maiden historiaa käsiteltiin suorastaan johdonmukaisena alkusoittona väistämättömälle neuvostotasavalloiksi muuttumiselle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeistä itsenäistymistä luonnehdittiin mielellään jotenkin väkinäiseksi ja vahingossa tapahtuneeksi, valtioita keinotekoisiksi ja liian pieniksi, 30-luvun äärioikeistolaiset autoritääriset hallitukset toki aina muistettiin mainita, mutta  huomioimatta melkoisia aste-eroja verrattuna varsinaisiin fasisteihin ja natseihin. Tietenkään ei muistettu kertoa, että Viron diktaattori Konstantin Päts ei edes ollut mikään äärioikeistolainen, vaan edusti keskustalaista talonpoikaispuoluetta ja oli ottanut erityisvaltuuksia nimenomaan estääkseen äärioikeistolaisten vapsien vallankaappauksen ja että Viro oli 30-luvun loppua kohti jo hyvää vauhtia palaamassa parlamentaariseen järjestelmään. Poliittisen tarkoituksenmukaisuuden ja naiivin jälkityhmyyden yhdistelmällä saatiin Baltian maat näyttämään elinkelvottomilta fasistidiktatuureilta, ja annettiin vähintäänkin implisiittisesti ymmärtää, että niille oli ihan oikein ja lopulta parastakin, että suuri ja mahtava Neuvostoliitto korjasi mokomat surkeat rääpäleet isälliseen huomaansa.

Kuriilit vaihteeksi puheenaiheena

Japani on jälleen ilmaissut halunsa neuvotella eteläisistä Kuriileista ja rauhansopimuksesta. Venäjän uudisointi asiasta hieman on erikoista:

Pohjoisiksi alueiksi Japanissa kutsutaan Kuriilien saarten eteläosan saaria. Pohjoisten alueiden päivää vietetään Japanissa helmikuun 7. päivänä vuoden 1855 Shimodan sopimuksen allekirjoittamisen kunniaksi. Sopimuksen pohjalta Japani vetäytyi Iturupin, Kunashirin, Shikotanin ja Habomain saarilta. Myöhemmin saaret siirtyivät Neuvostoliitolle toisen maailmansodan tulosten pohjalta. Vuonna 1856 Neuvostoliitto ja Japani allekirjoittivat yhteisen julistuksen, jossa Moskova suostui harkitsemaan kahden saaren palauttamisen mahdollisuutta Japanille siinä tapauksessa, jos rauhansopimus solmitaan.


 Väärä vuosisata lienee pelkkä pianovirse. Sen sijaan Shimodan sopimuksen sisältö on epäilemättä ihan tarkoituksella käännetty ylösalaisin. Mielenkiintoista joka tapauksessa, Japani saattaa laskea talousongelmien voivan lisätä Venäjän neuvotteluhalua.